?

Log in

Kaiken tarkoitusta pohtiessa

« previous entry | next entry »
Feb. 8th, 2009 | 08:42 pm

Mun pitäisi juuri nyt kirjoitella näppäimistö sauhuten juttuja seuraavaan Poleemiin, mutta päätin avata ääntä pienellä päiväkirjamerkinnällä. Täytyy verkkominääkin aina välillä työstää, vaikka tämän blogin tarkoitus alkaakin käydä koko ajan epäselvemmäksi. En ole pitkään aikaan kysynyt itseltäni, kenelle oikeastaan kirjoitan, koska järkevää vastausta ei välttämättä löydy. Muutkin bloggaajan ikuisuuskysymykset askarruttavat mieltä. Onko yltiöpäistä kirjoittaa kaiken kansan nähtäville? Eikö pöytälaatikko riittäisi? Tai kannattaisiko ehkä kehittää jonkinlaista punaista lankaa? Jonkin tietyn aihepiirin ympärillä pyörivää blogia kehtaisi mainostaakin vähän enemmän kuin tällaista linjatonta jaarittelua.

Oikeutan touhuni tällä kertaa sillä, että tämä skrivailu on jo pidemmän aikaa ollut melko mukava harrastus, ja eihän harrastusten järkevyyttä pidä sen kummemmin kyseenalaistaa. Ei koiraakaan hankita siksi, että siitä olisi jotain hyötyä, vaan koska ne ovat niin veikeitä otuksia ja tarjoavat mitä oivimpia syitä täyttää elämä rattoisalla puuhastelulla. Tässä mielessä kirjoitan siis lähinnä itselleni, mutta jollakin tasolla netin julkisuuskin kannustaa edelleen yrittämään; aina on olemassa mahdollisuus, että turinani kiinnostavat muitakin. Useimmiten silti riittää, että ne kiinnostavat vain minua itseäni nyt tai joskus tulevaisuudessa. Pöytälaatikko jää rauhaan jo siksi, että menneisyyttä on mielekkäämpää selailla LJ:n värikkäiltä sivuilta kuin persoonattomista Word-tiedostoista.

Olen edelleen sen verran kiintynyt joutavuuksiini, etten harkitse viimeisen luvun kirjoittamista. Jos alan joskus vääntää vaikka sportti- tai musablogia, se on kokonaan uusilla ehdoilla toimiva projekti. Tämä on lähinnä harmiton harjoitustyö, johon on helppo kokeilla eri aiheiden hehkuttamista ja jopa erilaisia tyylejä. Tänään voisi kerrata raakaa tapahtumahistoriaa, koska se on jäänyt viime aikoina vähän heikoille kantimille.

Olin eilen pitkästä aikaa kunnon viihteellä opiskelukavereiden kanssa. Olimme katsomassa valtsikan speksiä, joka onnistui erittäin hienosti tiedekuntamme ryhmäkoheesion vahvistamisessa. Esityksen juoni oli ehkä kehnonpuoleinen, dialogi paikoin epähauskaa ja omstartit ponnettomia, mutta speksissä ei olekaan pääosassa viihde, vaan valtsikalaisen identiteetin rakentaminen. Itseironinen yhteiskuntatieteiden ja rahakkaampien oppialojen vastakkainasettelu ynnä teekkarien ja pykälistien piikittely auttavat muistamaan, että mehän piru vie kuulumme johonkin, ja siitä voisi vaikka olla vähän ylpeäkin. Meistä ei tule juristeja eikä diplomi-insinöörejä, vaan valtavan sivistynyttä akateemista köyhälistöä – sekatyöläisiä, jotka saavat aivan itse keksiä elämänsä ja työnsä sisällön. Speksi toi mieleen myös Psyllin kulttuuripäivät, joilla on sama sosiaalinen funktio. Molemmissa tapauksissa huonosta läpästä tulee hyvää sisäpiiriluonteen ansiosta, ja piiri on jotain paljon suurempaa kuin tavallinen kaveriporukka.

Eilisilta oli muutenkin onnistuneimpia hetkeen. Speksin jälkeen suunnattiin Kannakseen vähän kaljoittelemaan ja sieltä Nylands Nationille Runebergsitsien jatkoille. Hauskaa hulinaa ja lähes optimaalinen humalatila enimmän osan aikaa. Tänään sitten krapulapäivän ratoksi vähän pizzaa, sisällötöntä keskustelua ja Pro Evolution Socceria Antin ja Akselin kanssa. Opin tekemään maaleja!

Eilisilta ja tämä päivä ovat varmaan jo tehneet tärkeimmän työnsä, eli auttaneet unohtamaan eiliseen tenttiin luetut asiat. Eivät ne tainneet alunperinkään olla järin tiukasti mieleenpainuneina. Perjantaina yritin ottaa loppukiriä ja muistaa edes jotain lukemastani, mutta kaikenlaisia mutkia tuli matkaan. Ensin oli pakko käydä pitkällä lenkillä, kun Quentin Skinnerin ja J.G.A. Pocockin kielifilosofinen lähestymistapa politiikan käsitehistoriaan ei tuntunut millään aukeavan. Alppipuiston kallioilla meni tovi poikineen maisemia pällistellessä. Myöhemmin Marcus piipahti ja oli pakko keksiä jotain mahdollisimman tyhmää. Päädyimme hankkimaan pikaisen nousuhumalan ja vielä pikaisemman laskun Alkon valmiilla Piña coladalla ja kirjoittamaan olutarvosteluja. Marcuksen lähdettyä oli tavoitteena selata vielä yksi kirja läpi, mutta puolivälissä johdantoa eno soitti ja pyysi Sports Academyyn oluelle. Äijä oli lentämässä aamulla Itävaltaan laskettelemaan, eikä jaksanut hengata hotellilla. Mikäs siinä, pari bisseä tenttiä edeltävänä iltana ei ole ennenkään tuhonnut ketään. Valtsikan tiedekuntatentit eivät kyllä päästä viime hetken kertaajaa helpolla. Perjantai-illan tie on kivikkoinen ja kiusauksilla reunustettu. Onneksi kokeessa ei kysytty kovin kiperiä.

Hehkutettavaa riittäisi vielä, mutta jääköön ensi kertaan. Lopuksi esitellään silti viikon pulla. Olen jo pitkään kaivannut Suomeen perisaksalaisia streuseleita, jotka on kuorrutettu valtavalla määrällä murotaikinaa ja sokeritahnaa. Nyt tämäntyyppinen herkku löytyi Kampin K-Supermarketin take away -tiskiltä! Kuorrutus oli paljon maltillisempaa kuin Saksassa, mutta raparperi-mansikkainen täyte toi kansallista väriä ja korotti pisteitä. Pakko oli maistaa, vaikka olenkin syönyt viime aikoina vähän turhan monta Runebergin torttua ja laskiainenkin on jo nurkan takana.


Paska kuva, mutta tulipa otettua.

Link | Leave a comment | Share

Comments {0}